Lähdetään liikkeelle siitä, mistä taival media-alan pyörteissä on alkanut.
Ensin oli kamera. Sain järjestelmäkameran mallia Nikon D3100 perhetuttavalta vuonna 2011. Siitä käynnistyi vimmainen valokuvaamisen haltuunotto, ja seuraavat vuodet kuljin kamera kädessä kaikkialla, mihin kameroita sallittiin. Joskus harvoin mielen läpi vilahti ajatus, että kuvia olisi kiva julkaista joskus jossain. Ehkä työksikin. No, harrastetaan nyt.
Työskentelin lukioaikanani elokuvateatterissa, ja samoihin aikoihin paikallislehti Viitasaaren Seudulla oli käynnissä kunnianhimoinen verkkosivuhanke. Kirjoitimme lehden verkkosivuille ystävien kanssa kahta varsin suosituksi noussutta blogia, jotka olivat Lihaton lokakuu ja Joviaali joulukuu. Kirjoitin elokuvateatterin uusista elokuvista kyseiselle verkkosivulle myös elokuva-arvioita vuoden 2014 ajan. Vuonna 2015 kävin reppureissaamassa kolmisen kuukautta, ja kirjoitin Seudulle tästä vaiheikkaasta reissusta matkablogia.
Se, mikä käynnistyi kameran kanssa heilumisesta, johti lehtityöhön. Inhosin kirjoittamista pitkälle lukioonkin saakka.
Kesät 2015 ja 2016 työskentelin Viitasaaren Seudulla kesätoimittajana. Paikallislehti oli monipuolinen tulikoe toimittajan työhön. Omia juttuja sai ideoita ja toteuttaa varsin vapaasti. Juttukuvia sai ottaa itse. Juttutyypit vaihtelivat henkilöhaastatteluista kolumneihin, gallupeihin ja konserttiarvioihin.
Vuonna 2015 suuntasin Kuopioon opiskelemaan sosiologiaa. Opiskeluaikoina tein muutamat lisäeurot opintotuen kylkeen vaihtelevissa toimittajan töissä muun muassa Viikkosavossa, Kuopion Kaupunkilehdessä ja Voima-lehdessä. Median murros oli iskenyt päälle, ja toimittajan työ ei ollut enää entisensä. Toimittajan paikat olivat vähenemään päin, ja mikään ei ollut tällä saralla enää varmaa ja kiveen hakattua.
Keräsin toimittajan työstä kokemusta kesätoimittajana Yle Kuopion toimituksessa kesällä 2019. Monikanavainen työ sisälsi kirjoittamista, hieman kuvaamista, tv-jutun käsikirjoittamista, audion tekemistä ja radiojuttujen tekemistä. Paikkoja ei ollut auki, ja opinnot oli viimeisteltävä. Tein graduni ja valmistuin yhteiskuntatieteiden maisterina keväällä 2020, nipin napin väistäen korona-ajan ankeuttavan vaikutuksen akateemiseen elämään.
Työskentelin seuraavat puolisentoista vuotta Kelassa. Ensin toimeentulotuen etuuskäsittelijänä. Talon sisältä oli aukeamassa mediaviestinnän tehtävä, joka toimittajataustasta johtuen kiinnosti erityisen paljon. Paanasen paikka löytyi, ja työskentelin syksyyn 2021 asti mediaviestinnän asiantuntijana huippumielenkiintoisissa ja vaihtelevissa viestinnän tehtävissä.
Määräaikainen pesti loppui, ja oli hetki hengähtää. Keskityin kulttuurista kirjoittamiseen, ja tein vapaaehtoistyönä muun muassa Sosiologi-lehden päätoimittajan pestiä sekä KaaosZineen levyarvioita. Sitten siirryin Verde-lehden toimitussihteeriksi. Tehtävässä pääsi hiomaan omaa kielipäätä tekstien editoinnissa, ja kirjoittamaan mukavan haastavista ympäristöaiheista.
Tähän asti melko kompuroiden edennyt toimittajan urani sai uuden buustin kesällä 2022, kun sain kesätoimittajan paikan Savon Sanomista. Tehtävässä pääsi sukeltamaan syvälle nopeatempoiseen journalistiseen työhön. Kesätoimittajan pesti muuttui syksyllä kulttuurituottajan sijaisuudeksi, ja hoidin tehtävää vajaan vuoden. Kulttuuritoimituksesta vastaavana toimittajana sai ennennäkemättömän vahvan opin toimittajan työstä, sekä myös kulttuurijournalismista.
Kulttuurijournalismi ja kritiikki on vienyt mukanaan ainakin vuodesta 2019. Olen aina pitänyt aiheista, jotka ovat liittyneet kulttuuriin jollakin tavoin. Taiteilijoiden haastatteleminen jättää aina inspiroituneen olon. Arvioita on tullut kirjoiteltua eri medioihin niin elokuvista ja sarjoista kuin musiikista, konserteista ja tietokirjoista. Videopeleistä kirjoittamisesta on tullut haaveiltua, mutta se on vielä haaveen tasolla.
Mikkeliin muutettuani kokeilin yhden syksyn ajan freelancer-toimittajuutta. Pyrin löytämään tapoja, joilla ammatin saisi jossakin määrin taloudellisesti kestäväksi. Se kokeilu lässähti nopeasti, muun muassa verkostojen ja yhteistyökumppanuuksien puutteeseen. Media-alan yleinen kurjuus oli tarttunut, ja toimittajan ura alkoi muodostua yhä enemmän kysymysmerkiksi. Tein kolmisen kuukautta toimittajantyötä paikallislehti Länsi-Savossa, minkä jälkeen päätin että nyt on keksittävä jotakin uutta.
Muutaman kuukauden hengähtäminen oli tarpeen. Hain jonkin aikaa toimittajan ja viestintäasiantuntijan työpaikkoja. Vuonna 2024 viestinnän alan työpaikkojen määrä alkoi myös kääntyä laskusuuntaan. Näytti, että haaveet toimittajan tai viestijän urasta ovat viimeistään nyt murskattu.
Savon Sanomien kriitikkona työt jatkuivat. Elokuva- ja sarja-arvioiden kirjoittaminen maistui. Lisää toimittajantöitä alkoi löytyä, ja pari ensimmäistä valokuvauskeikkaakin. Samoihin aikoihin bändissäni tapahtui, ja tulin syventyneeksi videokuvaamisen ja -editoinnin ihmeelliseen maailmaan. Mietin videon tekemistä työkseni ensimmäistä kertaa hiprakassa Otawala-festivaalilla elokuussa 2024.
Joulukuussa 2024 olin päätoiminen yrittäjä ja tilillä oli ensimmäinen Nyanssille myönnetty starttirahaerä. Nyanssi olisi nyt yritys, jonka kautta teen toimittajantöitä, videota ja valokuvausta. Yritys on mahdollisuus parsia kasaan sinänsä erillisiä ammatillisia kiinnostuksen kohteita ja muodostaa niistä mielekäs arki. Nyt jopa taloudellisesti kohtuullisen kannattavasti.
Ensimmäinen toimintavuosi 2025 oli jo sellainen, että viivan alle jäi elämiseen riittävä liksa, kaikista kalustohankinnoista ja useista ilmaisista tai puoli-ilmaisista referenssiprojekteista huolimatta. Se tuntuu edelleen uskomattomalta.
Yhteiskuntatieteiden maisterit ovat generalisteja, mikä tarkoittaa jotakuinkin sitä, että heistä on monenlaiseen työhön. Oppimiskyky, laaja-alaisuus ja kohtuullisen hyvä yleissivistys ratkaisee. Generalistin viittaa kannan nykyään varsin mielelläni. Monet erikoistuvat media-alan tehtävissä tiettyihin tehtäviin ja ottavat haltuun tietyn lokeron. Siinä on ilman muuta puolensa, ja esimerkiksi konserttivalokuvaukseen erikoistuva kuvaaja kehittyy lajissaan valovuosia muita edelle.
Oma lajini on kuitenkin generalismi, myös media-alalla. Eli, jos tarvitset yritystapahtumaasi valokuvaajaa, joka löytää sujuvasti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, tässä ollaan. Jos tarvitset toimittajaa kirjoittamaan journalistista artikkelia, tässä ollaan. Jos tiluksistasi on otettava dronekuvat, laita viestiä. Jos yrityksesi tarinan voisi kertoa videolla tai jos tarve on nopeatempoiselle somevideolle, tässä ollaan. Jos podcastistasi puuttuu juontaja, soitellaan.
Me ihmiset laitamme toisiamme turhan pieniin karsinoihin. Olen aina uskonut siihen, että tarpeeksi harjoittelemalla voi oppia melkein mitä vaan. Tätä ajatusta vaalii yritykseni Nyanssi, joka ammentaa vahvuutensa nimenomaan monipuolisuudesta ja avoimuudesta kaiken maailman asioita kohtaan.